Tutkimus: Vihreät investoinnit jakavat pohjoisia alueita

Uusi tutkimus osoittaa, miten historialliset kolonialistiset toimintamallit toistuvat, kun globaali pääoma etsii vihreitä sijoituskohteita Pohjoismaiden arktisilta alueilta. Syrjäseuduille haluttaisiin rakentaa energiaan liittyvää infrastruktuuria tuulivoimapuistoista datakeskuksiin. Hankkeet herättävät vastustusta, mutta ne myös jakavat voimakkaasti mielipiteitä paikallisesti.

Pohjoismaisessa tutkimushankkeessa Peripheral Visions: When Global Agendas Meet Nordic Energy Peripheries on tarkasteltu, miten vihreään siirtymään liittyvät globaalit tavoitteet vaikuttavat pohjoisiin alueisiin. Näiden alueiden koetaan olevan keskeisessä roolissa energiasiirtymässä.

Tutkimus keskittyy Pohjois-Ruotsiin, Pohjois-Suomeen ja Grönlantiin. Se tuo esiin, miten kansainvälinen ilmastopolitiikka ja globaalit pääomat suurine tuotto-odotuksineen johtavat energiasiirtymää. Pohjoisen kunnille esitellään valmiita suunnitelmia suurista infrastruktuuri- ja teollisuushankkeista, jotka on kuitenkin suunniteltu muualla ilman yhteyttä hankkeiden toteutuspaikkakuntiin.

– Tämän takia vastustus on usein reaktiivista ja paikallista, emmekä ole havainneet selkeitä vaihtoehtoisia näkemyksiä siirtymän toteuttamisesta, sanoo hankkeen johtaja Erland Mårald.

Kun asianosaiset ryhmät tai kunnat protestoivat tai yrittävät käyttää veto-oikeuttaan valmiiksi laadittuja suunnitelmia vastaan, voidaan se helposti sivuuttaa niin sanottuna nimby-ilmiönä eli asiana, jota ei haluta omalle takapihalle.

Eri ryhmiin jakautuminen

Tutkijoiden mukaan vastustusta on tarkasteltava sitä taustaa vasten, että pohjoisten syrjäseutujen asukkailla on pitkä kokemus toimintatavoista, joissa maata ja luonnonvaroja hyödynnetään muiden kuin paikallisten hyväksi. Kansalliset hallitukset ovat esimerkiksi päättäneet jokien patoamisesta energiatarpeiden täyttämiseksi. Nykyään globaali pääoma etsii houkuttelevia sijoituskohteita vihreän energian alalta.

Mårald korostaa, että kansainvälisten finanssimarkkinoiden synnyttämät nopeat muutokset ja suunnanvaihdokset vaikeuttavat myös paikallisen otteen kehittämistä.

– Toisiinsa kytkeytyneet rahoittajat ja teollisuus ajavat hankkeitaan eteenpäin intensiivisesti ja huomio vaihtuu nopeasti tuulivoimasta akkutuotantoon, vihreään teräkseen, kaivoksiin, vetyyn ja viimeisimpänä datakeskuksiin. Nämä nopeat muutokset vaikeuttavat sekä paikallisten yhteisöjen että paikallisten ja kansallisten päättäjien mahdollisuuksia pysyä kehityksen mukana.

Erikoistutkija Hanna Lempinen on tutkinut hankkeen puitteissa muun muassa suhtautumista tuulivoimaan Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa.

– Yksi suurimmista syistä tuulivoimahankkeiden vastustukseen näillä alueilla on kokemus siitä, että hyödyt ja voitot syntyvät muualla, kun taas paikallisyhteisöt jäävät kantamaan kielteiset seuraukset.

Lempinen korostaa kuitenkin, että myös silloin kun esimerkiksi tuulivoimapuistoa vastustetaan, vastustus on harvoin yhtenäistä – päinvastoin. Suuret energiahankkeet voivat jakaa kuntia ja aiheuttaa ristiriitoja hankkeiden kannattajien ja vastustajien välille.

Siksi Lempinen peräänkuuluttaa pohjoisten alueiden kunnilta strategista ajattelua.

– Kuntien tulisi itse kantaa kokonaisvastuu ja laatia omat energiastrategiansa. Nyt yksittäisiä hankkeita suunnitellaan ja viedään eteenpäin siinä järjestyksessä kuin ne sattuvat olemaan yritysten investointilistoilla, ilman kokonaisnäkemystä, Lempinen sanoo.

Ei vain teknologinen kysymys

Yksi tutkimuksen johtopäätöksistä on, että energiasiirtymä ei ole pelkästään teknologinen kysymys, vaan sitä tulisi käsitellä kokonaisvaltaisena yhteiskunnallisena murroksena, jossa paikalliset yhteisöt otetaan alusta alkaen mukaan suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseihin.

Tällä hetkellä huomio keskittyy tekijöihin, joiden katsotaan hidastavan välttämätöntä kehitystä. Tällaisia hidasteita voivat olla spontaanit mielenosoitukset, poronhoidon oikeudet, tutkijoiden esittämät huomautukset tai yksittäisten kuntien demokraattiset päätökset sanoa hankkeille ei.

– Mutta ehkä juuri nämä ”kapulat rattaissa” luovat yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä sekä mahdollisuuksia osallisuuteen ja alueelliseen kehitykseen. Ne voivat myös avata uusia näkemyksiä siihen, mitä ja ketä varten vihreää siirtymää toteutetaan, Mårald sanoo.

Ota yhteyttä:

Erland Mårald
professori, Umeå Universitet
+46 70 222 9651
erland.marald@umu.se

Hanna Lempinen
erikoistutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
+358 50 527 4190
hanna.lempinen@luke.fi